Mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa!

Mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa! Nimittäin vaatekaappini sisällöstä noin 97 % on mustaa. Totta kai joskus yllätän väreillä, kirkkailla ja kylmillä, mutta kaikista parhaiten viihdyn mustassa. Olen siitä poikkeava suomalainen, että musta sopii minulle. (Värianalyysin perusteella olen kirkas talvi)! Totta hitossa musta vaatekaapin sisältö aiheuttaa välillä suunnatonta tuskaa; etsit kuumeisesti jotain tiettyä vaatekappaletta (ovat järjestyksessä) ja et millään löydä. Jostain syystä vaatekaappi syö kaiken sisäänsä 😉 En myöskään mieti etukäteen miten pukeudun seuraavan päivänä, en! Vaan menen täysin sen päivän fiiliksen mukaan!

Viime kesänä käytin jonkin verran värejä, mutta en voisi kuvitella olevani värikkäästi pukeutunut joka päivä. Jostain syystä se en ole minä! Vaatteita minulla on runsaasti ja suurin osa vuosien saatossa kertyneitä. Persoonalliset ja yksinkertaiset mallit sekä laadukkaat materiaalit kestävät aikaa. Joskus siirrän tietyn vaatteen pois silmistäni ja parin vuoden kuluttua se on taas kuin uusi! Totta kai on kiva ostaa jotain uutta, mutta yleensä mietin tarvitsenko ja käytänkö vaatetta varmasti. Meillä on töissä mahtavaa kun voi käyttää omia vaatteita ja tuoda omaa persoonaa esiin. Vaatteet tietysti pitää olla ostettu omasta valikoimasta ja täyttää tietyt kriteerit asiakaspalvelua ajatellen. En voisi kuvitellakaan pukeutuvani tietyn kaavan mukaan, en enää edes töissä! En myöskään ota pukeutumista vakavasti, sopiiko jokin minulle jonkun muun mielestä, tai ajatteleeko joku, että vaatteeni ovat ”liian” nuorekkaita tai onko pääntie liian tukkoinen jne.. Ihan sama! Jos itse viihdyn ei muulla ole väliä… ”Mun tyyli ja mun persoona”..

Vuosi on kulunut vauhdilla, osittain ehkä jopa huomaamatta. Olen opiskellut työn ohella eli elämä on ollut lähinnä opiskelua ja työtä. Vielä loppurutistus ja opiskelut ovat ohi. On ollut mahtavaa huomata oma kehitys sekä ajattelutavan muutos tietyissä asioissa. Mahtava kokemus kaikin puolin vaikka opiskelu onkin ollut iso osa elämääni viimeisen vuoden aikana ja välillä on ollut tuskaa tehtävien kanssa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja arviointi sujuu positiivisesti joulukuussa.

Kesä meni vilauksessa ja loppui kuin seinään. Tai sellainen fiilis jäi.. Olen miettinyt ensi vuotta, en siis suunnitellut vaan pohtinut lähinnä mahdollista muuttoa. Mitä, minne, koska? Pitäisikö heittäytyä ja antaa fiiliksen viedä? Jos poikani pääsee opiskelemaan, tarkoittaa se hänelle muuttoa toiseen kaupunkiin ja minulle muuttoa pienempään asuntoon kahden kissani kanssa. Minä ja minun ihana kissa; Sissi! Totta kai työpaikan sijaintikin ratkaisee, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä eteen tulee.

Jostain syystä minulla on todella levoton olo, enkä edes tiedä miksi? Ihan kuin olisin jo menossa, mutta en vaan tiedä minne? Hyvä etten jo ala pakkaamaan 🙂 🙂 🙂 Huono puoli tässä yksin asumisessa tulevaisuudessa on; kuka kokkaa minulle? Pojastani on kuoriutunut mahtava ruuanlaittaja ja minun ei kovinkaan usein kuluneen vuoden aikana ole tarvinnut miettiä mitä ruuaksi? En myöskään usko, että jaksaisin kokkailla itselleni joka päivä, varsinkin kun miettii työvuoroja.

Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin insta ja netti kokemuksista (Kiitos muuten teille kaikille mahtavista kommenteista ❤️), ja olin ihan vakavissani kun sanoin, että nyt riittää! En juuri nyt jaksa liukuhihna meininkiä kenenkään kanssa. Tiedät varmasti mitä tarkoitan! Totta kai on ihanaa jos löytyy elämän mies, tai jotain, – mitä epäilen – ja toisaalta en edes tiedä haluanko lisää pettymyksiä.

Ihan varmasti jotain hyvää odottaa kulman takana meille jokaiselle jossain muodossa! Tästä syystä olemmekin hyvän ystäväni kanssa päättäneet, että kun entistäkin pimeämpi kuukausi lähestyy, pidämme yhdessä hauskaa, menemme uusiin paikkoihin ja tietenkin pukeudumme mustaan. Once in a lifetime -hengessä 😉ja ehkä siitä seuraa jotain hyvää.. Ihan varmasti ainakin mahtavia muistoja joita muistella, sitten kun vanhenee ja rapistuu. Näen jo silmissäni kuinka istumme ja juomme viiniä kesällä jossain mökillä laiturin kupeessa ja nauraa hörötämme muistoille! Ei paha?

Tähän loppuun on pakko lisätä; taas hetki sitten tuli instaan viesti joltain sademetsän Pablolta! No eihän minun olisi pitänyt edes vaivautua vastaamaan, mutta ärsytyskynnys oli vain niin suuri; Hello, do you speak English? Yes of course! .. no seuraavaksi tuli vaikka mitä ja minäpä viisaana latelin seuraavaa;

Älä vaivaudu, en ole oikea kohde, jos haluat chattailla tai ehdotat tapaamista! Ei kiinnosta, etsi joku muu! Tuhlaat aikaasi! Noooh … aika nopeasti tyyppi hävisi hahahahaha! Yleensä en edes vaivaudu näille saalistajille, huijareille ja ties keitä he ikinä ovatkaan nyt vain ärsytti liikaa.

Mutta please…enköhän minä itse seurani löydä!

©️ Satu Tapola, http://www.samatablogs.com / kuvat ja teksti

Kirjoittaja:

Asun Helsingissä. Rakastan muotia ja kaikkea mitä siihen liittyy. Olen pukeutumisen ammattilainen ja työskentelen tällä hetkellä muodin parissa esimiehenä. Blogini ei ole vain muoti blogi, vaan kirjoitan mistä milloinkin. Toistaiseksi perheeseeni kuuluu aikuinen poikani sekä ihana Cymric rotuun kuuluva Sissi kissa 11 v. Viihdy kanssani ja liity seuraajieni joukkoon 🌹

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.